Peltzin matka Thaimaan kautta Taiwaniin

Thaimaa 8.1.-26.2. // Taiwan 26.2.-1.7.

torstaina, tammikuuta 11, 2007

Jos et vaan osaa, osta paremmat vehkeet!

Okei, sanottakoon heti alkuun, että matka Helsingistä Phukettiin sujui ilman ongelmia Düsseldorfin ja Bangkokin kautta. Düsseldorfissa jouduin odotteleen reilu 5 tuntia koneen lähtöä ja Bangkokiin olin jostain syystä päättänyt jäädä yhdeksi yöksi. Noin 20 tunnin matkustamisen jälkeen olin Bangkokissa noin klo 10.30 aamulla. Taksilla Khao San roadille ja Sawasdeehin yöksi. Virheratkaisu monestakin syystä: okei paikka oli halpa, mutta huone oli kadun suuntaan, missä musiikki soi kohtuullisen lujalla klo 02 asti. Toisekseen paikka oli kaikkea muuta kuin luotettavan oloinen, mistä yhtenä esimerkkinä sanottakoot se, että kaksi tuntia maassa olleena tein jo asiakirjaväärennöksen, kun väärensin jonkun italialaisen mimmin nimikirjoituksen avaimen pantin luovutuskuittiin. Tyttö kuulemma pääsi hakemaan panttinsa (500 bht, n. 13e) takaisin vasta myöhemmin, mutta kuitti piti rekisteröidä juuri sillä hetkellä tietokoneelle. Niin varmaan! Todennäköisesti mimmi oli vaan unohtanut pyytää pantin mukaansa ja työntekijä pisti rahat omaan taskuunsa. Itse meinasin myös unohtaa pantin, sillä siitähän eivät check-outin yhteydessä tietenkään muistuttaneet.

Toisekseen oli täysin järjetöntä jäädä yhdeksi yöksi Bangkokiin, sillä kun olin heittänyt kamat yöpaikkaani, väärentäny nimmareita, ja lähtenyt tuk tukilla Siam Squarelle tarkoituksena ostaa vähintään släbärit, shortsit ja lompakko sekä käydä syömässä, niin onnistuin yllättäen ainnoastaan syömisessä. Syömisen ja tunnin kiertelyn jälkeen luovutin ja lähdin taksilla takaisin Khao San roadille. Nukahdin neljäksi tunniksi sänkyyn, sit menin joskus kasin aikaan ulos syömään ja ysiltä yritin saada unta. Kyllähän uni melusta huolimatta tuli, mutta aika rikkonaisesti nukuin. Olisi pitänyt ihan vain suoraa matkustaa Phukettiin, sillä Bangkokissa yöpymisestä en hyötynyt mitään, menetin vaan turhaa rahaa.

Eilen keskiviikkona kävin sit tekees ekat sukellukset. Vähän jännitti tietysti, sillä olin Suomesta ostanut kaikki sukelluskamat, joita en ollut vielä päässyt testaamaan. Veteen meno oli taas aika hektistä, niinkuin monesti tällaisilla päiväsukelluksilla tuppaa oleen. Päästyäni kuitenkin veden alle niin alkoi kyllä kieltämättä hymyilyttään. Regulaattoreilla todellakin on eroja, samoin räpylöillä. Lopputuloksena ensimmäisen sukelluksen jälkeen (kesto 49 min, max. syvyys 21,6m, keskisyvyys 12,8m) oli se, että pintaan tultuamme tankissa oli 70 bar ilmaa jäljellä. Viime vuoden sukelluksilla 12kg:n tankki riitti juuri ja juuri vastaavan syvyisillä sukelluksilla noin 40 minuutiksi ja silloin happea oli jäljellä reilusti alle 50 baria, eli pintaan oli tultu sen takia, että mun säiliöstä alkoi happi olla lopussa.

Samassa ryhmässä sukelsi jyväskyläläinen nuoripari, ja itse asiassa ekalla dyykillä kundin happi loppui ja hengitteli viimeiset 10 min sukelluksesta dive masterin säiliöstä. On hiukan eri nautinto sukeltaa, kun ei aina tarvi olla se, keneltä eka loppuu happi ja kenen takia koko ryhmän täytyy nousta pintaan. Muutenkin olen tosi tyytyväinen laitehankintoihin ja siihen että roudasin ne mukanani. Paljon mitään muuta matkalaukkuun (29kg) ei sitten mahtunutkaan, ja käsimatkatavaroina (n. 15kg) kulki läppäri, regulaattori, digijärkkäri ja -pokkari. Eli tästä päästään varsinaiseen otsikkoon: jos et vaan osaa, osta paremmat vehkeet!