Peltzin matka Thaimaan kautta Taiwaniin

Thaimaa 8.1.-26.2. // Taiwan 26.2.-1.7.

lauantaina, kesäkuuta 16, 2007

Vähiin käy vaihdossa oleskelu. Parin viikon päästä takaisin Suomessa. Jäljellä on yhden case tekstin kirjoittamisen viimeistely sekä yksi kotona tehtävä tentti.

Eilen oli tarkoitus mennä katsomaan baseball -matsia, mutta vettä niin älyttömästi, että ajattelimme pelin peruuntuvan. About tuntia ennen matsin alkua vesisade lakkasi kokonaan ja matsi pelattiin. Kaksi viikkoa sitten yritimme myös mennä katsomaan baseball -matsia, mutta matsi peruttiin vesisateen takia. Jos huomenna sunnuntaina vaikka pääsisi matsiin...



Sääennusteet on näyttäneet about tältä viimeiset pari viikkoa.












Eilen kun lähdin kämpiltä kohti baseball -matsia, vettä tuli niin paljon ettei voinut kun nauraa. Portaikossa vesi ei päässyt valumaan tarpeeksi nopeasti, joten jokaisella askelmalla oli sellanen parin-kolmen sentin vesikerros, ja alhaalta katsottuna portaat näytti vesiputoukselta. Tuli siis käyttöä gore-tex vaelluskengille muualla kuin Fujilla.

Katsotaan josko vielä tulee jotain blogi-postauksia ennen kuin olen takaisin Suomessa. Jos ei, niin Facebook.comista löytänee tuoreimmat kuulumiset ja valokuvat. Over and out. Maybe.

torstaina, toukokuuta 31, 2007

Japanin reissu ylitti odotukset, mutta hintataso oli kyllä kovempi mitä olin ajatellut. Lähdin Tokioon siis viime perjantaina ja eilen keskiviikkona tulin takaisin Taiwaniin. Hyvä reissu ja haluan kyllä uudestaan Japaniin.

Perjantaina olin kahdeksan aikaan illalla hotellissani Tokiossa. Vettä tuli aika tavalla, mutta kävin silti katsomassa vähän hotellin ympäristöä. Parin tunnin seikkailun, ja muutamien eksymisten jälkeen löysin takaisin hotellille ja suuntasin 25-kerroksen ravintolaan suunnittelemaan seuraavan päivän ohjelmaa muutaman viskipaukun saattelemana. Maisemat oli myös aika kohtuulliset.



Matkalla hotellille löysin yhden asunnottomien yöpymispaikan. Vaikka asunnoton olisikin Japanissa, ei se tarkoita että eletään kuin pellossa. Kengät oli siististi makuualustan vieressä ja muutenkin homma näytti pelottavan organisoidulta.




Ohjelmassa lauantaina oli Tokion eläintarha, shoppailua Akihabaran alueella (elektroniikkaliikkeiden mekka), sitten Shibuyan aluelle, missä oli tarkoitus katsastaa vähän halvempia vaateliikkeitä, mutta ei riittänyt enää virtaa tuloksettomalle shoppailulle, joten suuntasin Lonely Planetin suosittelemaan Hina Sushi - all-you-can-eat sushiravintolaan.




Tää kaveri ei turhia stressannu. Paitsi jos joku otti valokuvan salamavalon kera, sit toi panda kierähti sikiöasentoon ja suojas tassulla silmiään. Näytti vähän samalta siis kuin mä pahassa darrassa.









"Panda kerran sai..."













Jääkarhut oli paljon aktiivisempia kuin panda. Ehkä siksi et niitä oli useampi, panda kun poti darraansa yksin.











Onko kellään mitään hajua mikä tää lintu on? Siipien kärkiväli jotain 1,5-2m. Tooodella mielenkiintoinen ilmestys. Varsinkin lentäessään. Onneksi oli häkissä. Joten v-mäisen näköinen, sanoisin.
















Vasemman yläkulman sushiannos oli käsitykseni mukaan valasta. Enkä kyllä näe mitään syytä valaanpyynnille, sen verran mauton ja sitkeä ainakin tuo pala oli. Tokalla rivillä on hain evästä tehtyä sushia ja tokan rivin oikeanpuolimmainen annos oli sea urchinia (mitä sitten onkaan suomeksi). Sea urchin, eli japaniksi uni, oli jotain melkoisen kamalaa. Jos jokin voi maistua liikaa kalalta niin se on tässä. Yak!



















Eel eli ankerias. Näitähän on sukeltaessa tullut nähtyä. Sen verran v-mäisen näköisiä että päätin maistaa. Ei erityise hyvä, mutta ei huonokaan. Muutamalla sakehörpyllä meni alas.








Muutamaa tuntia ja noin 26 sushiannosta myöhemmin pyörähdys Ginzassa katsomassa merkkiliikkeitä, joihin ei ole varmaan koskaan varaa mennä mitään ostamaan. Oli myös niin täysi olo ettei oikein jaksanut katsella, joten suuntasin takaisin hotellille vähän lepäämään ja illalla vielä ulos muutamaan ravintolaan.

Sunnuntaina lähdin katsomaan Tokio Domeen baseball matsia. Tietysti lähdin vähän liian myöhään liikenteeseen, suunnistin täysin väärään suuntaan (kahdesti), ennen kuin löysin mestoille, mutta tulipahan nähtyä ainakin osa pelistä. Mä olen kyllä tottunut siihen, että yleensä kartat esitetään siten, että pohjoinen on ylhäällä. No Tokiossa kartat esitetään täysin sattumanvaraisesti, ja aina pohjoisnuolta ei ole jaksettu edes piirtää karttoihin. Ja untuvikkoturistin päätä pistetään pyörälle vielä kolmiulotteisilla kartoilla. Oman aikansa otti, ennenkuin pystyi kadun varsilla olevia karttoja tulkitsemaan.



Seisomapaikan lippu irtosi noin kuudella eurolla. Telkkarista matsia olis varmaan paljon parempi seurata.










Maanantaina lähdettiin Taiwanin kämppikseni Teemun kanssa kohti Fujia. Teemu tuli Tokioon sunnuntai-iltana ja käytiin sunnuntai-iltana yhdessä etsimässä bussiasema valmiiksi. Matka linja-autolla kesti pari tuntia. Sitten pyörittiin Kawaguchi-kon aluella ja katseltiin maisemia ja osteltiin eväitä Fujille kiipeämistä varten. Käytiin myös Kawaguchi-ko cable carilla katsomassa maisemia vähän ylempää. Fuji vuori oli koko ajan täysin pilvien peitossa joten siitä ei saatu ainuttakaan postimerkkimäistä kuvaa.

Kiipeäminen Fujille aloitettiin n. klo 19 base camp 1:stä, joka on 1450m korkeudessa. Base 5:een pääsee myös bussilla, mutta koska vielä ei ole kiipeilykausi, bussit menevät ainoastaan päiväsaikaan. Ja taksi ei myöskään suostunut ajamaan meitä base 5:lle. Kaksi tuntia noustiin base1:stä base5:een (2350m korkeudessa) ja sitten alkoi pikkuhiljaa selvitä, että varsinainen Fujin kiipeilykausi ei alakaan 1. kesäkuuta vaan 1. heinäkuuta. Eli olimme reilua kuukautta etuajassa muutaman päivän sijaan. Tämän haittapuolenahan oli se, että base5:ssa ei ollut mikään paikka auki ja siellä oli +5,5 astetta lämmintä. Ja meidän piti viettää siellä 2 tuntia, jotta emme olisi liian aikaisin ylhäällä sillä halusimme kiivetä Fujille siten, että näkisimme auringon nousun Fujin huipulta. Kaksi tuntia meni eväitä popsiessa miesten vessassa. Se oli lämpimin paikka mitä löydettiin, ja siellä oli ehkä yhden asteen lämpimämpi kuin ulkona, vessa kun oli yhdeltä sivulta täysin auki. Klo 23 jatkettiin kiipeämistä ja alkumatka menikin oikein helposti. Reitti oli hyvin rakennettu ja helppo kiivetä. Jossain 2600m korkeudessa kiipeilyreitti peittyikin sitten lumeen. Kuukausi myöhemmin lumet olisivat varmaan jo paljon paremmin sulaneet. Jatkoimme silti matkaa, mutta vähän omia reittejämme. Ylöspäin oli päästävä ja kyllä pimeässäkin (jos ei muuten niin otsalampun avulla) erottaa mikä on ylös- ja mikä alaspäin. Alkoi kiipeämisen seikkailuosuus. Kiipeäminen muuttui kävelystä oikeaksi kiipeilyksi, piikkilanka-aitojen ylittämiseksi, talojen katoilla kävelyksi, irtokivikossa kompuroinniksi ja tietysti myös lumessa ja jäätikössä tarpomiseksi.

Noin klo 02 yöllä olimme päässeet noin 3150m korkeuteen ja vastassa oli pelkkää lunta ja jäätä. Varusteisiimme ei kuulunut jäähakkuja, lumikenkiä saati edes kunnon lämpimiä vaatteitakaan. Itselläni oli päällä vaelluskengät, lämpökerrasto, ohuet ulkoiluhousut, fleece-liivi, vedenpitävä takki, ohuet hanskat ja lippis. Kaikki oli ihan ok niin kauan kun pysyi liikkeessä. Heti kun pysähtyi alkoi myös tulla kylmä. Siispä klo 02 yöllä päätimme, että on turhan iso riski lähteä yrittämään ylöspäin, sillä emme nähneet muuta reittivaihtoehtoa kuin jatkaa matkaa lumessa/jäätikössä. Siispä lähdimme hitaasti alaspäin. Klo 04 jälkeen taivaanranta alkoi kirkastua vähitellen ja pysähdyimme noin tunniksi kuvaamaan auringon nousua. Vaikka emme huipulle päässeetkään, oli auringon nousu pilvien yläpuolella aika sanoinkuvaamattoman kaunista katseltavaa.




Kiipeilypolku on suljettu 5.syyskuuta 2006 - 30.kesäkuuta
2007 välisen ajan.

















Kauan sitä lumen näkemistä jouduinkin tänä vuonna odottamaan. Ja kauas Suomesta myös matkustamaan.

















Aurinko alkaa nousta.

































Aurinko näytti nousevat pilvien läpi. Ikäänkuin pilvet jatkuisivat auringon takana. Erittäin
mielenkiintoista...hmm...






























Vaikka huipulle ei päästykään, kyllä tämä näky teki kaiken kiipeämisen vaivan arvoiseksi.












Näkymä alaspäin auringon nousun odottelupaikastamme. Tikapuun näköiset rakennelmat reunustavat siis kiipeämisepolkua. Pari metriä korkeita, antavat kivasti tuulen suojaa ja varmaan suojaavat myös kiviltä ja lumelta.














Koska olimme kuitenkin vähän pettyneitä, että emme päässeet huipulle asti, päätimme jättää base 5:n linja-auton väliin ja kävelimme alas Fujilta ja takaisin kaupunkiin. Kiipeily alkoi klo 19 ja linja-autossa matkalla takaisin Tokioon olimme klo 11 aamulla. Uni maistui niin bussissa kuin hotellissakin iltapäivällä.

torstaina, toukokuuta 24, 2007

Japanissa perjantaista 25. toukokuuta keskiviikkoon 30. toukokuuta asti. Lock and loll!

sunnuntaina, toukokuuta 20, 2007

Viikko sitten viikonloppuna pidin synttäribileet yhdessä Angelan kanssa. Viikko varsinaisten synttärien jälkeen siis, mutta se ei menoa haitannut. Päinvastoin ja valitetavasti. Teemana oli 80s & 90s ja pukeutuminen sen mukaan. Musiikki oli tietysti myös ajan hengen mukaista, pääasiassa 90-luvun alkupuolen teknoklassikoita (kuten Dr. Alban, Captain Jack, Ace of Base jne jne). Soittolista oli reilusti yli kymmenen tuntia joten ihan kaikkia klassikkoja emme ehtineet edes kuuntelemaan.



Minä ja Angela keittiössä. Onneksi tiskasin heti kokkauksen päätteeksi, sillä muuten hommasta ei olisi kyllä tullut yhtään mitään Ja kuvan punoitus johtuu sitten lämpötilasta eikä humala-asteesta. Oikeesti!














Vieraita kasari-ysärikuteissa ystävämme Jamesin kattoterassilla.













Ruoaksi kokattiin pihvejä, kanankoipia, maissia ja kylkeen pastasalaatti. Pihvien ja kanojen marinointi perstuntumalla, onnistui aika mainiosti vaikkei mitään yrttejä löydettykään. Alunperin ajattelin tehdä Samin ohjeen mukaisesti tattirisottoa, mutta onneksi luovuin ideastal. Täällä ruokakaupassa ostelu on myös jokseenkin haastavaa, sillä tarvittavia tuotteita länsimaiseen makuun on aika vaikea löytää. Mentiin yhteen todella isoon supermarkettiin (RT Market), ja siellä ei ollut myynnissä lainkaan tuoreita yrttejä (paitsi muutamia keitoissa käytettäviä). Onneksi ei siis yritetty tehdä risottoa. Tai mitään muutenkaan liian monimutkaista. Safkat onnistui loistavasti ja about kaikki meni. Viinaksi osteltiiin myös reilulla kädellä ja yli jäi vain muutama tölkki olutta, puolikas Finlandia (toinen puolikas juotiin raakana turkinpippureita pureskellen). Minttupullo oli kovassa suosiossa ja kaikki meni tietysti.

Tänä viikonloppuna sitten taas osallistuin Blueline (metrolinja) Scavenger Hunt Competitioniin. Luultiin aluksi, että matkustellaan sinisellä metrolinjalla ja etitään tiettyjä kohteita ja otetaan niistä kuvia. Mutta ei. Ideana olikin, että me olemme tulevia popstaroja ja eri tehtävät esittivät eri vaiheita meidän uralla. Kuvia oli yhteensä 20, jotka piti sitten uploadata viiden tunnin kuluessa, jossa ne sitte arvioitiin kolmen eri kriteerin mukaisesti (luovuus, omalaatuisuus ja hauskuus). Joten tässä parhaat palat siitä mitä teimme. Vähän turhan kiireinen aikataulu, joten juoksemiseksi meni, mutta ideana aivan loistava. Täytyypä vihjailla KY:llä että järkkäisivät tällaisen. Todella toimiva, eikä tarvi olla edes kännissä. Olisi ehkä auttanut jos olisimme olleet. Tai sitten ei.

Kuvat tehtäväkuvauksineen siis:



"Just when you are about to completely give up and become a full-time tea shop owner, you get a cell phone call from a music producer. He wants to schedule an appointment to talk. -> On the MRT on the way to Taipower Station, take a group picture on your cell phones acting VERY happy. "









Todelliset tähdet ovat niin kuuluisia, että joutuvat juoksemaan karkuun myös itseään. Vähän photoshopattu kuva. Valitettavasti emme ehtineet lähettämään tätä osana kilpailukuviamme.









"All of these superstart in one place are really cramping your style. You decide to slip away from the party early and reflect on your own personal success. -> Go anywhere you want by Taipei Main station and take picture of your interpretation of success."







After singing for hours, you are extremely exhausted. You NEED to take a nap, but do not have the energy to climb all the way upstairs out of the station. -> Stacked Naptime: Before you climb the stairs and leave the station, lie on the ground. Stack each member on top of each other. Have a stranger take a picture.







"Not only did your boy/girlfriend give up on you, your Mom and Dad also think you are wasting your life. They yell at you to find a REAL job. > Go to a restaurant and have an older restaurant owner take a picture with your team. Make sure s/he looks angry with you in the picture!"





Että sellaista tänne tällä kertaa. Muuten on tullut jatkettua lenkkeilyä, tänään sunnuntaina vuorossa oli 26km nykäisy. Tällä viikolla yhteensä tullut juostua noin 46km, tosin missasin perjantain lenkin kun jumitin totaalisesti Civizationin parissa. Ensimmäinen peli, mitä olen macillani pelannut, ja heti jäin koukkuun totaalisesti. :)

maanantaina, toukokuuta 07, 2007

Synttäritviikonloppu tuli vietettyä Hua-Linissä ja Taroko Gorge -luonnonpuistossa. Lauantaina oli vielä yks luento, jonka jälkeen lähdettiin ruotsalaisen vaihtarin, Louisen kanssa juna-asemalle. Ensimmäinen lippuluukun täti pisti lapun luukulle juuri ennen meitä. Varmaankin pelästyi ulkomaalaisia ja päätti selvitä tilanteesta näin näppärällä konstilla. Siirryttiin viereiselle luukulle jonottamaan. Mimmi vilkuili meitä epäluuloisen näköisenä ja näytti selvästi muka-työskentelevän. Odotti siis, että saadaan lippumme, jotta voi avata taas oman tiskinsä ja alkaa tehdä oikeasti töitä. Mitäpä tuosta saatiin liput, vaikka myyjä ei puhunutkaan sanaakaan englantia.

Päädyttiin odotteleen junaa, mutta ei oltu oikein varmoja miltä raiteelta meidän juna lähtee. Muutamat avuliaat paikalliset meitä neuvoivat, kaikki eri suuntiin, ja lopuksi ei todellakaan päädyttiin siihen 1-luokan junaan mihin oltiin ostettu liput, vaan 3-luokkaan ilman paikkalippuja ja matka kesti 3 tunnin sijasta 4,5 tuntia. No tämä ei kyllä varsinaisesti haitannut.


Hua-Linissä lähdettiin etsiin hotellia, minkä tytöt olivat varanneet kun olivat saapuneet aikaisemmin päivällä kaupunkiin. Niin, olin matkassa siis 5 vaihtaritytön kanssa. Hotelli löytyi, ja jäätiin Louisen kanssa venaileen että muut tulee biitsiltä hotellille. Tässä välissä oltiin tietysti skandinaaviseen tapaan käyty tutustumassa jo läheiseen viinakauppaan, mistä löysinkin vihdoin Lagavulin viskiä. Enpä sitä olekaan kuin vasta vuoden verran etsinyt.

Illalla käytiin kaupungilla syömässä ja baarissa juomassa oluet. Jossain välissä tytöt myös olivat ostaneet pullon shampanjaa mikä siten korkattiin illalla hotellihuoneessa. Sunnuntaina sitten syntymäpäivääni vietettiin Taroko Gorgen aika upeissa maisemissa ja puolen yön aikaan oltiin takaisin Taipeissä.



Tarokon maisemia...



















Temppeli vuorilla.











Alex ja Louise tähyilee alas kanjoniin.













Tekstiä seinässä. Tarkoittanee jotain.











Lisää Tarokon maisemaa...

























Paluumatkalla Tarokosta Hua-Liniin poikettiin yhdellä biitsillä ja hengailtiin siellä hetken.












Tarokon retken jälkeen meille jäi 5 tuntia aikaa ennen junan lähtöä, joten otettiin taksi ja mentiin Hua-Linissä puistoon. Unohdettiin käydä 7Elevenissä ennen taksin ottamista, joten jouduttiin tyytymään pelkästään maisemien katseluun.




















Harvinaisen valveutunutta porukkaa, sillä yleensä kun näkee koko perheen yhden skootterin kyydissä ainoastaan kuljettajalla on kypärä. Ja tämä on siis erittäin yleinen näky Taiwanissa.








Tänään maanantaina kävin sit vetääs pidemmän juoksulenkin, joka olis pitäny treeniohjelman mukaan juosta eilen, mutta sattuneesta syystä se ei oikein käynyt päinsä. 21km ja aikaa kului 2h20min. Juoksu ei kulkenut kuitenkaan ihan parhaalla tavalla. Ei pitäisi kyllä lähteä lenkille heräämisen jälkeen ainakaan muutamaan tuntiin. Alkumatkasta ärsytti kovastikin. Ei juokseminen, mutta kaikki muu. Ulkona oli lisäksi noin 30-astetta lämmintä. Juoksin liian kovaa, joten kun lenkki oli ohi olinkin aika puhki. Tuo oli ensimmäinen pidempi lenkkini täällä, joten siihen nähden voin olla ihan tyytyväinen. Ensi kerralla vaan vauhtia pois reilusti.

maanantaina, huhtikuuta 30, 2007

Viime lauantaina käytiin katsomassa kiinalaista oopperaa. Se oli...hmm...kokemus. Kuulosti aika pitkälti siltä, kuin kissaa tapettaisiin. Pitkään ja hartaasti. Ja tätä riemua kesti vaivaiset 3 tuntia. Välissä oli 10min tauko, jonka aikana koeteltiin henkistä kanttia: jäädäkö loppuun asti ja kestää kuin mies, vai luovuttaa ja lähteä pois. Jäin loppuun asti.
Kuvasin alussa myös pari videopätkää todisteeksi tästä ilahduttavasta kulttuurielämyksestä. En taida ihan hetkeen mennä katsomaan kiinalaista oopperaa. Paikalliset sanoivat, että oopperassa käytettiin todella vanhaa kieltä, ja heillä oli myös vaikeuksia ymmärtää kaikkea. Onneksi tilanteen korjasi lavan molemmin puolin olevat tekstityslaitteet - tietysti pelkästään kiinaksi. Auttoi suunnattomasti juonen ymmärtämisessä!



Viime viikolla lenkkeilysaldoksi kertyi 36.8km. Lisäksi tuli uitua 4km. Tällä viikolla olisi luvassa noin 10km enemmän lenkkeilyä, sillä sunnuntaina ohjelmassa on 22km lenkki.

Tänään kämppiksen kanssa hankittiin myös pre-paid ilmastointikortti, millä saatiin huoneemme ilmastointilaite toimimaan. Täällä kun on nyt sellaiset 30 -astetta lämmintä - vihdoinkin! Tosin tällä hetkellä sataa (vaihteeksi) vettä.

perjantaina, huhtikuuta 27, 2007

Eilen kävin uimassa 2km. Ärsytti suunnattomasti lähes koko treenin ajan. Johtui varmaan siitä, että olin syönyt lounaan 5 tuntia aikaisemmin. Todella tylsää uintia, kunnes tajusin kokeilla positiivisia mielikuvaharjoituksia. Käytännössä uin reilun 3min/100m tahtia, ja vauhti hiipui koko ajan. Viimeisen 100m toistelin mielessäni sanoja: power, slide, relax, be happy, smile, enjoy jne jne jenkkihömppää. Kierrosaika vipalta sadalta metriltä: 2min33sekuntia. :D Täytyy kokeilla samaa, sitten jos/kun juoksu alkaa tökkiä. Ajatus tähän positiivisten sanojen ja mielikuvien käyttämiseen tuli yhdestä maratooniopuksesta, jota tällä hetkellä luen. Jenkkituotantoa tietysti.

Illalla mentiin Brass Monkeys nimiseen baarin. En oikeastaan tiedä, miksi edes lähdin mukaan. Join 4 kaljaa, tanssin surkeita rap&hiphop biisejä (ja näytän juuri samalta kuin Frendien Chandler, eli sammakolta), ja koko ajan ajattelin vain juoksemista. Siis terve! Oon kolmatta kertaa baarissa Taipeissa oloni aikana, ja koko illan ajattelen vain lenkkeilyä. Se siitä illasta siis.

Ja tänä aamuna taas heräsin automaattisesti 7 tunnin yöunien jälkeen. Tää on tällä hetkellä ainut positiivinen juttu, minkä vanheneminen on tuonut. Odotan innolla jääkö tämä pysyväksi. Tämähän on aivan mullistavaa jos pärjään 7tunnin yöunilla 14 tunnin sijaan!