Viime viikolla ei tapahtunut sen ihmeellisempää. Tuli tehtyä yhteensä 6 keissiä, juhlittua perjantaina Robbertin synttäreitä ja nukuttua sen jälkeen 3,5 tuntia ennen klo 09 alkavaa luentoa. Luennon jälkeen kaksi tuntia keissin tekoa ja sitten kolme tuntia luentoa. Sen jälkeen väsytti aika mukavasti niin, että meinasin nukahtaa parturiin. Parturissa käynti olikin mielenkiintoista. Värjäys+leikkaus maksoi noin 30e, kesti pari-kolme tuntia ja siihen tarvittiin 4 tyyppiä (+minä). Yksi pesi hiukset, toinen hieroi, kolmas leikkasi ja neljäs hieroi myös. En usko että kaksi hierontaa normaalisti kuuluu hintaan, mutta olivat muutenkin vähän pihalla. Sanaakaan englantia eivät tietenkään puhuneet, mutta onneksi tuli Suomessa otettua niin monta passikuvaa, että tähän mennessä olen aina parturissa käydessäni näyttänyt vaan kuvaani. Ja sen perusteella ovat jotain soveltaneet. Niin, ja hieronnat oli sitten ihan perus hartia-niska-päänahka settiä. Täältä kun löytyy myös vähän erilaisia parturiliikkeitä, missä tukkaan ei varmaankaan kosketa laisinkaan. Matkaopaskirjan mukaan prostituutio aikaisemmin olikin keskittynyt tällaisiin barber shoppeihin. Yhen sellaisen ohi kuljin, kun kävin ostamassa kameraan tuon uuden objektiivin. Kivan lyhyet hameet oli tytöillä ja vastaavanlaisella innolla ei ole kyllä tavallisista parturiliikkeistä miesten kimppuun hypitty kadulle. Tai sitten mun tukka oli vaan todella kovasti leikkauksen tarpeessa sinä päivänä =)



Robbertin synttärit viime perjantaina. Paikkana campusalueen yleinen hengausmesta, missä joka ilta on hengaamassa (ja juomassa) jengiä. Valot sammuu klo 00, mutta eipä se siinä vaiheessa tunnu ketään haittaavan. 7-Eleven on minuutin kävelymatkan päässä, mistä käydään hakemassa täydennyksiä.









Synttärisankari Robbert lahjakirjansa kanssa.
























Lahjojen valinnassa olemme menestyksekkäästi käyttäneet samaa kaavaa joka kerta (kolmet synttärit ollu tähän mennessä). Kaavana toimii: "something completely useless, but famous". Robbertilla leopardikuviotu hengitysmaski, jonkalaisia paikalliset käyttävät vähän missä sattuu, mutta erityisesti ajaessaan mopoilla tai muuten vaan seikkaillessaan liikenteen seassa.







Sunnuntaina menimme lounaalle Taipein World Trade Centeriin. Lounaan tarjosi Building a Technology Company -kurssin proffa. Ehdottomasti parasta ruokaa, mitä tähän mennessä saanut. Lienee myös hintakysymys. Alkukeitto, salaattibuffee, pihvi, jälkiruokabuffee maksoi noin 30e. Yleensä kun syön lounaaksi 0,48 euron spaghettihässäkän tai euron arvoisen valmisnuudelihässäkän. Tai sitten kasaan n. 1,5 eurolla yhden neljästä asuntolassamme sijaitsevan ravintolan buffeesta jotain suuhun pantavaa. Juuri mitään muuta sanottavaa tästä asuntolamme ruokapaikasta (tai mistään niistä) ei olekaan. Niissä on päivästä toiseen samat ruokalajit tarjolla, ja jos jotain uutta tulee syötäväksi, on se takuuvarmasta jotain todella friikkiä. Niskakarvat nostattava kokemus kaikessa tylsyydessään, mutta mielestäni erittäin kuvaavana taiwanilaisena mestariteoksena on keltainen, täysin mausteeton ja suolaton keitetty kana, joka on hakattu parin sentin paksuisiksi suikaleiksi luineen päivineen. Grrr....

Ai niin, yksi erikoisimmista tavoista mitä täällä olemme ihmetelleet on se, että ihmiset ottaa päiväunia missä sattuu. Ja jotkut myös yöunia. Siis käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun menet kirjastoon, puolet pöytäpaikoista on varattuna nukkuville opiskelijoille. Kun menet Starbucksiin on kolmasosa paikoista nukkumakäytössä. Ja McDonaldsiin kun menet yöllä, näky voi olla tämän näköinen:




(Picture by Fabian van Eer)












Erityisesti tämä torkkuminen kuulemma lisääntyy kesää kohti, jolloin täällä pitäisi olla todella kuuma. Olen vähän skeptinen tän kuumuuden suhteen, kun Suomessa näyttää olevan melkein samat lämpötilat kuin täällä, mutta katsotaan mitä tuleman pitää. Nyt torkkumaan sänkyyni. Over and out!