Japanin reissu ylitti odotukset, mutta hintataso oli kyllä kovempi mitä olin ajatellut. Lähdin Tokioon siis viime perjantaina ja eilen keskiviikkona tulin takaisin Taiwaniin. Hyvä reissu ja haluan kyllä uudestaan Japaniin.

Perjantaina olin kahdeksan aikaan illalla hotellissani Tokiossa. Vettä tuli aika tavalla, mutta kävin silti katsomassa vähän hotellin ympäristöä. Parin tunnin seikkailun, ja muutamien eksymisten jälkeen löysin takaisin hotellille ja suuntasin 25-kerroksen ravintolaan suunnittelemaan seuraavan päivän ohjelmaa muutaman viskipaukun saattelemana. Maisemat oli myös aika kohtuulliset.



Matkalla hotellille löysin yhden asunnottomien yöpymispaikan. Vaikka asunnoton olisikin Japanissa, ei se tarkoita että eletään kuin pellossa. Kengät oli siististi makuualustan vieressä ja muutenkin homma näytti pelottavan organisoidulta.




Ohjelmassa lauantaina oli Tokion eläintarha, shoppailua Akihabaran alueella (elektroniikkaliikkeiden mekka), sitten Shibuyan aluelle, missä oli tarkoitus katsastaa vähän halvempia vaateliikkeitä, mutta ei riittänyt enää virtaa tuloksettomalle shoppailulle, joten suuntasin Lonely Planetin suosittelemaan Hina Sushi - all-you-can-eat sushiravintolaan.




Tää kaveri ei turhia stressannu. Paitsi jos joku otti valokuvan salamavalon kera, sit toi panda kierähti sikiöasentoon ja suojas tassulla silmiään. Näytti vähän samalta siis kuin mä pahassa darrassa.









"Panda kerran sai..."













Jääkarhut oli paljon aktiivisempia kuin panda. Ehkä siksi et niitä oli useampi, panda kun poti darraansa yksin.











Onko kellään mitään hajua mikä tää lintu on? Siipien kärkiväli jotain 1,5-2m. Tooodella mielenkiintoinen ilmestys. Varsinkin lentäessään. Onneksi oli häkissä. Joten v-mäisen näköinen, sanoisin.
















Vasemman yläkulman sushiannos oli käsitykseni mukaan valasta. Enkä kyllä näe mitään syytä valaanpyynnille, sen verran mauton ja sitkeä ainakin tuo pala oli. Tokalla rivillä on hain evästä tehtyä sushia ja tokan rivin oikeanpuolimmainen annos oli sea urchinia (mitä sitten onkaan suomeksi). Sea urchin, eli japaniksi uni, oli jotain melkoisen kamalaa. Jos jokin voi maistua liikaa kalalta niin se on tässä. Yak!



















Eel eli ankerias. Näitähän on sukeltaessa tullut nähtyä. Sen verran v-mäisen näköisiä että päätin maistaa. Ei erityise hyvä, mutta ei huonokaan. Muutamalla sakehörpyllä meni alas.








Muutamaa tuntia ja noin 26 sushiannosta myöhemmin pyörähdys Ginzassa katsomassa merkkiliikkeitä, joihin ei ole varmaan koskaan varaa mennä mitään ostamaan. Oli myös niin täysi olo ettei oikein jaksanut katsella, joten suuntasin takaisin hotellille vähän lepäämään ja illalla vielä ulos muutamaan ravintolaan.

Sunnuntaina lähdin katsomaan Tokio Domeen baseball matsia. Tietysti lähdin vähän liian myöhään liikenteeseen, suunnistin täysin väärään suuntaan (kahdesti), ennen kuin löysin mestoille, mutta tulipahan nähtyä ainakin osa pelistä. Mä olen kyllä tottunut siihen, että yleensä kartat esitetään siten, että pohjoinen on ylhäällä. No Tokiossa kartat esitetään täysin sattumanvaraisesti, ja aina pohjoisnuolta ei ole jaksettu edes piirtää karttoihin. Ja untuvikkoturistin päätä pistetään pyörälle vielä kolmiulotteisilla kartoilla. Oman aikansa otti, ennenkuin pystyi kadun varsilla olevia karttoja tulkitsemaan.



Seisomapaikan lippu irtosi noin kuudella eurolla. Telkkarista matsia olis varmaan paljon parempi seurata.










Maanantaina lähdettiin Taiwanin kämppikseni Teemun kanssa kohti Fujia. Teemu tuli Tokioon sunnuntai-iltana ja käytiin sunnuntai-iltana yhdessä etsimässä bussiasema valmiiksi. Matka linja-autolla kesti pari tuntia. Sitten pyörittiin Kawaguchi-kon aluella ja katseltiin maisemia ja osteltiin eväitä Fujille kiipeämistä varten. Käytiin myös Kawaguchi-ko cable carilla katsomassa maisemia vähän ylempää. Fuji vuori oli koko ajan täysin pilvien peitossa joten siitä ei saatu ainuttakaan postimerkkimäistä kuvaa.

Kiipeäminen Fujille aloitettiin n. klo 19 base camp 1:stä, joka on 1450m korkeudessa. Base 5:een pääsee myös bussilla, mutta koska vielä ei ole kiipeilykausi, bussit menevät ainoastaan päiväsaikaan. Ja taksi ei myöskään suostunut ajamaan meitä base 5:lle. Kaksi tuntia noustiin base1:stä base5:een (2350m korkeudessa) ja sitten alkoi pikkuhiljaa selvitä, että varsinainen Fujin kiipeilykausi ei alakaan 1. kesäkuuta vaan 1. heinäkuuta. Eli olimme reilua kuukautta etuajassa muutaman päivän sijaan. Tämän haittapuolenahan oli se, että base5:ssa ei ollut mikään paikka auki ja siellä oli +5,5 astetta lämmintä. Ja meidän piti viettää siellä 2 tuntia, jotta emme olisi liian aikaisin ylhäällä sillä halusimme kiivetä Fujille siten, että näkisimme auringon nousun Fujin huipulta. Kaksi tuntia meni eväitä popsiessa miesten vessassa. Se oli lämpimin paikka mitä löydettiin, ja siellä oli ehkä yhden asteen lämpimämpi kuin ulkona, vessa kun oli yhdeltä sivulta täysin auki. Klo 23 jatkettiin kiipeämistä ja alkumatka menikin oikein helposti. Reitti oli hyvin rakennettu ja helppo kiivetä. Jossain 2600m korkeudessa kiipeilyreitti peittyikin sitten lumeen. Kuukausi myöhemmin lumet olisivat varmaan jo paljon paremmin sulaneet. Jatkoimme silti matkaa, mutta vähän omia reittejämme. Ylöspäin oli päästävä ja kyllä pimeässäkin (jos ei muuten niin otsalampun avulla) erottaa mikä on ylös- ja mikä alaspäin. Alkoi kiipeämisen seikkailuosuus. Kiipeäminen muuttui kävelystä oikeaksi kiipeilyksi, piikkilanka-aitojen ylittämiseksi, talojen katoilla kävelyksi, irtokivikossa kompuroinniksi ja tietysti myös lumessa ja jäätikössä tarpomiseksi.

Noin klo 02 yöllä olimme päässeet noin 3150m korkeuteen ja vastassa oli pelkkää lunta ja jäätä. Varusteisiimme ei kuulunut jäähakkuja, lumikenkiä saati edes kunnon lämpimiä vaatteitakaan. Itselläni oli päällä vaelluskengät, lämpökerrasto, ohuet ulkoiluhousut, fleece-liivi, vedenpitävä takki, ohuet hanskat ja lippis. Kaikki oli ihan ok niin kauan kun pysyi liikkeessä. Heti kun pysähtyi alkoi myös tulla kylmä. Siispä klo 02 yöllä päätimme, että on turhan iso riski lähteä yrittämään ylöspäin, sillä emme nähneet muuta reittivaihtoehtoa kuin jatkaa matkaa lumessa/jäätikössä. Siispä lähdimme hitaasti alaspäin. Klo 04 jälkeen taivaanranta alkoi kirkastua vähitellen ja pysähdyimme noin tunniksi kuvaamaan auringon nousua. Vaikka emme huipulle päässeetkään, oli auringon nousu pilvien yläpuolella aika sanoinkuvaamattoman kaunista katseltavaa.




Kiipeilypolku on suljettu 5.syyskuuta 2006 - 30.kesäkuuta
2007 välisen ajan.

















Kauan sitä lumen näkemistä jouduinkin tänä vuonna odottamaan. Ja kauas Suomesta myös matkustamaan.

















Aurinko alkaa nousta.

































Aurinko näytti nousevat pilvien läpi. Ikäänkuin pilvet jatkuisivat auringon takana. Erittäin
mielenkiintoista...hmm...






























Vaikka huipulle ei päästykään, kyllä tämä näky teki kaiken kiipeämisen vaivan arvoiseksi.












Näkymä alaspäin auringon nousun odottelupaikastamme. Tikapuun näköiset rakennelmat reunustavat siis kiipeämisepolkua. Pari metriä korkeita, antavat kivasti tuulen suojaa ja varmaan suojaavat myös kiviltä ja lumelta.














Koska olimme kuitenkin vähän pettyneitä, että emme päässeet huipulle asti, päätimme jättää base 5:n linja-auton väliin ja kävelimme alas Fujilta ja takaisin kaupunkiin. Kiipeily alkoi klo 19 ja linja-autossa matkalla takaisin Tokioon olimme klo 11 aamulla. Uni maistui niin bussissa kuin hotellissakin iltapäivällä.