Peltzin matka Thaimaan kautta Taiwaniin

Thaimaa 8.1.-26.2. // Taiwan 26.2.-1.7.

keskiviikkona, tammikuuta 31, 2007

Visa-run Burmaan

Kävin toissapäivänä uusimassa viisumin piipahtamalla Burman puolella. Bussimatka alkoi kuudelta aamulla ja takaisin kämpillä olin kymmeneltä illalla.

Saavuttuamme rajakaupunkiin Ranongiin kävimme immigration officessa hakemassa maastapoistumisleimat passeihin, sitten bussissa passimme kerättiin pois ja menimme lounaalle. Tässä vaiheessa mietin, että käymmeköhän itse ylittämässä edes rajaa vai käytetäänkö passimme vaan Burman puolella.
Lounaan jälkeen hyppäsimme takaisin bussiin ja ajoimme rantaan, missä hyppäsimme vanhaan kalastusalukseen ja matkanteko Burman puolelle alkoi. Matka kesti ehkä vajaat puoli tuntia.

Satamassa jonotimme ensin yhdessä jonossa, missä passimme olivat jo valmiina ja tästä jonosta saimme maahantuloleimat passeihin. Välittömästi leimaamisen jälkeen siirryttiin toiseen jonoon, missä kaikista otettiin valokuvat ja passeihin laitettiin maastapoistumisleimat. Sitten hetken pyörin laiturilla, mutta kauemmaksi en oikein uskaltanut lähteä. Paikallisia pyöri ympärillä myymässä viskiä, röökiä ja viagraa. Röökikartonki olisi maksanut 100bht (2,17e), viskipullo 150bht (3,26e) ja viagran hintaa en tajunnut edes kysyä. Kaikki tuotteet varmasti täysin aitoja.

















Eniten matkantekoa taisi hidastaa takaisin maahantulo Thaimaan puolella. Tai ei maahantulo sinänsä, sillä matka oli niin lyhyt, eikä rajamuodollisuusia tähänkään suuntaan ollut muita kuin, että yksi sotilas hyppäsin veneeseen ja tarkisti sen pintapuolisesti ilmeisesti laittomien siirtolaisten varalta. Kun kaikki näyttivät turisteilta matka jatkui ja henkilökunta otti lattian irtolaudat irti ja alkoivat myymään lisää röökiä, viskiä ja viagraa.Tässä vaiheessa oli pakko sijoittaa 150bht viskipulloon. Jos se on hirveetä myrkkyä (niinkuin vahvasti epäilen) niin kai loppuviskit voi sitten laittaa vaikka mopon bensatankkiin. Kun päästiin maihin, mentiin samaiseen immigration officeen hakemaan maahantuloleimat passeihimme. Ja tässä vaiheessa matkamme alkoikin venyä.

Viime syksynä Thaimaan viisumien lainsäädäntöä on muutettu ilmeisesti siten, että 180 vuorokauden sisällä maassa saa oleilla 90 vuorokautta (3 x 30 vuorokauden viisumi). Ja tätähän jengi ei selvästikään näyttänyt tietävän, joten ongelmia oli kohtuullisen paljon. Taisi ainakin muutaman tyypin lomasuunnitelmat mennä täysin uusiksi. Olisi mielestäni ollut kyllä aika hyvää asiakaspalvelua matkatoimistoilta ilmoittaa tällaisesta muutoksesta lippujen oston yhteydessä. Mun lomaan tämä nyt ei tietystikään vaikuta, mutta veikkaanpa että aika monen muun lomailuun tänä vuonna kyseinen muutos vaikuttaa ikävällä tavalla.

Ainut kaunis asia mitä Burman puolella näkyi oli leikkivät koiranpennut laiturilla. Toisaalta niidenkin kohtalo lienee aika sinetöity.


sunnuntaina, tammikuuta 28, 2007

Khao Lak 25.1.-27.1.2007.















Similanin sukelluksien jälkeen pieni tauko sukeltamisesta oli paikallaan, joten vuokrasin
skootterin ja ajoin Phuketista Khao Lakiin. Matkaa reilu 100km ja aikaa kului reilu pari tuntia. Uudella automaattivaihteisella skootterilla matka taittui aika mukavasti, tosin yli 80km/h ei pystynyt ajamaan kun kypärä tuntui lentävän päästä hetkenä minä hyvänsä. Ja liikennehän täällä on ihan sekopäistä ja mopolijat voivat unohtaa oikeutensa liikenteessä saman tien. Autot kääntyvät eteen, kiilaavat sivuun, vastaantuleva liikenne tekee ohituksia mopoilijoista välittämättä, parkkeerattujen autojen ovet avautuvat sopivasti edessäsi jne. Tarkkana saa olla, mutta silloin kun kaikki menee ongelmitta on täällä kyllä kiva huristella helteessä, kun ilmavirta vähän viilentää menoa.

Khao Lak on täynnä luxux-bungaloweja. Tosin Tsunamin tuhot on selvästi myös vielä nähtävissä rakentamattomina tontteina, purkamattomina raunioina, katkenneina puina jne.











Surullista oli myös huomata, etteivät turistit oo vielä löytäneet takaisin KL:iin. Rannat olivat melkoisen tyhjiä joka päivä. Paikka on kyllä todella kaunis, mutta kohderyhmä on kyllä vähän vanhemmat ihmiset. KL:ssa ei paljon nuoria näkynyt, vaan suurin osa turisteista oli keski-ikäisiä pariskuntia. Ja sellaisille paikka on kyllä mitä mainioin ja idyllisin kohde rentoutumiseen. Biitsiltä puuttui myös perinteiset rihkamakauppiaat, joten siinäkin mielessä siellä sai olla todellakin rauhassa.










Asuminen Khao Lakissa oli kohtuullisen kallista, johtuen tietysti siitä, että halpisbungaloweja siellä ei ole. Oma bungalowini maksoi 9-kertaa enemmän kuin Phuketin kämppäni, mutta sillä rahalla sai sitten sijainnin rannalta, kivan sisustuksen, ilmastoinnin, lämminvesivaraajan kylppäriin ja ulkoilmasuihkun jne jne. Muuten eläminen taas oli edullisempaa kuin Phuketissa. Hotellin baarissa esimerkiksi pullo olutta maksoi 30bht (n. 65 snt), ruoka oli myös todella edullista. Majoituksen kun maksoi niin sitten ei rahaa paljoa kulunutkaan.









Khao Lakissa matkaoppaani mukaan on aikaisemmin ollut myös tyttöbaarit kiellettyjä, eli sieltä siinä mielessä puuttuvat perinteiset seksituristitkin. En tiedä onko Tsunamin jälkeen sääntöjä löysätty, mutta ainut baari missä näytti olevan vähän menoa osoittautui tyttöbaariksi perinteisine palveluineen. Aika rauhassa sain olla ehdotuksilta sen jälkeen kun kävi ilmi etten halua oluen lisäksi mitään muuta. "No like thai lady?" - "No, no, I didn't mean that, it's just that I would feel it would be wrong if I..." ja tyttö kipitti seuraavaan pöytään ymmärtämättä varmaankaan mitä yritin sanoa.

torstaina, tammikuuta 25, 2007

Mantastic!

Aivan fantastinen reissu Similanilla. Ja kylla: todellakin tuli nahtya mantoja. Kolmantena paivana laivan radiossa olivat muiden laivojen kapteenit huudelleet, etta Koh Bonilla on nahty valashaita. Oltiin suunniteltu menevamme joka tapauksessa kyseiselle saarelle kyseisena paivana, mutta ei kuitenkaan lahdetty muuttamaan suunnitelmia vaan sukellettiin rauhassa eka toisella saarella ja siita sitten kohti Koh Bonia. Valashaita ei valitettavasti enaa nakynyt, mutta mantoja kyllakin.

Sukellus alkoi normaaliin tapaan rauhallisesti: muutama leijonakala ja yksi kivikala osui silmiin erikoisempina kaloina. Sitten noin 10 min kohdalla dive master alkoi kilisyttamaan sellaista merkinantokelloa ja osoitti eteenpain. Aluksi ei nakynyt yhtaan mitaan, kunnes pikkuhiljaa alkoi edessa hahmottua iso siivekas hahmo joka ui suoraan kohti. Manta ray. Ensimmainen oli kooltaan todella iso, jalkikateen arvioitiin etta siipien karkivali oli 5-6 metria ja se kaarsi muutaman metrin paasta. Sen jalkeen alkoi mantatykitys 40 minuutin ajan. Kun yksi oli uinut ylitsemme, toisesta suunnasta heti peraan tuli toinen. Laskut menivat sekaisin jossain 10-20 yksilon kohdalla.

Hauskana ilmiona huomasin myos Pavlovin koirakoemaista kaytosta meissa kaikissa: kun dive masterin kello kilisi, kaikki alkoivat pyoria paikallaan ympyraa (mantoja etsin). Huvittavan nakoista.

Nyt todellakin ymmarran mista niin iso vouhotus mantojen suhteen. Ne vaan yksinkertaisesti ovat niin isoja, niin uljaita otuksia, etta niiden nakemisen jalkeen perussukeltamisesta katosi jotain. No ei nyt sentaan, mutta melkein. Nyt pitaakin siirtya sitten etsimaan kaikkea pienempaa merenelajaa.

Lisaksi tuli nahtya muutamia leopardhaita, pari white tip sharkkia, seka kummallisimmista kummallisimpia Napoleon -kaloja (pienen auton kokoisia) ja Humb head parrot fisheja. Todella outoja ja isoja muinaisjaanteita.

Korvatulehduskin parani reissun aikana, tosin ensimmainen sukellus oli kylla todella tyolas. Paineentasaus oli todella hidasta ja melkein kaikki huomio keskittyi siihen. Muut sukellukset sitten onnistuivatkin oikein hyvin. Neljan paivan jalkeen oli kylla kaikki puhti pois ja nyt aion pitaa muutaman paivan tauon sukeltamisesta. Viikon paasta sitten pitaisi alkaa mun dive master -kurssi.

Tanaan ajattelin vuokrata moottoripyoran tai skootterin ja lahtea ajamaan Khao Lakiin. Siella mahdollisesti yksi yo ja sitten takaisinpain.

Toissapaivana tultiin aamulla Phukettiin. Sen jalkeen kaytiin saunassa, syomassa, sitten pienet paivaunet ja illalla lahdettiin viihteelle. Vahan joutui kylla itsensa kanssa kaymaan keskusteluja, etta paasin liikkeelle. Oli varsin vasynyt ja omituinen olo. Maailma keinui edelleen ja paassa tuntui olevan ylimaaraista painetta. Kuitenkin jaksoin lahtea, ja mentiin Kata beachille sellaiseen motoristibaariin, missa livebandi oli soittamassa. Soittajat olivat todella hyvia, samoin biisivalinnat. Ja paikallisen tavan mukaisesti silloin kun on toita niin niita tehdaan. Bandi soitti 6 tuntia putkeen. Valilla jokin soittajista vaihtui, mutta paaasiassa samat tyypit oli lavalla koko illan.

Hauska oli seurata muita ihmisia baarissa. Tai lahinna naita noin 50 vuotiaita mieshenkiloita, jotka olivat selvastikin tulleet elamaan nuoruuttaan uudestaan. Osalla oli tietysti nuoret thai-tytot matkassa, osa tanssi todellakin kuin viimeista paivaa ja muutenkin meininki oli aika villia. Yhta setaa jouduin kylla vahan enemmankin ihmettelemaan, tai pikemminkin hanen pukeutumistaan: hapsutetut farkkushortsit jalassa. Ja biletyksen lomassa seta ilmeisesti tajusi, etta ei ole aivan nuorekkaimmillaan, joten laski farkkushortsejaan siten, etta kalsarien ylareuna nakyi. Sitten lyhythihaisen kauluspaidan kaikki napit auki ja tanssilattialle kaatamaan olutta rintakehalleen. Jepjep, todella tyylikasta.

Viereisessa poydassa oli sellaisia 60 vuotiaita miehia parikymppisten thai-naisten kanssa. Miehet eivat tanssilattialle lahtenee, paitsi vanhimman nakoinen valkohiuksinen ukko tallusteli lavalle, vaihtoi basistin kanssa osia ja alkoi jamitteleen bandin kanssa. Ja ukko todellakin osasi soittaa bassoa. Soitti pari-kolme biisia, sai raikuvat aploodit ja kopotteli takaisin poytaansa. Baarin ulkopuolla hammasteltiin hetken aikaa miten hyvin kyseinen herra oli soittanut ja yksi seurueemme tyypeista, joka on viettanyt vahan enemman aikaa Thaimaassa sanoi, etta sama tyyppi soittaa aika usein tuolla ja etta tyyppi on myos The Who -yhtyeen ensimmainen basisti.

Pienella googletuksella kuitenkin huomasin, etta The Who -yhtyeen alkuperainen basisti kuoli vuonna 2002 ja nykyinen basisti kyseinen herra ei kylla ollut. Joka tapauksessa vanha herra tiesi miten bassoa soitetaan, vaikka tuskin koskaan The Whossa on soittanutkaan.

torstaina, tammikuuta 18, 2007

Pills, ach die wunderschoene Pills!

Vasen korva lievasti tulehtunut ja laiva Similanin sukellussafarille lahtee reilun tunnin kuluttua. Tosi kiva juttu. Laakariseta antoi kaksi pussillista pillereita, joten toivottavasti tulehdus niilla tokenee, muuten voin olla vahan pettynyt tiistaina jos sukellukset jaavat kokonaan valiin.

Eilen olin kylla sukeltamassa, vaikka korva olikin vahan kipee. Paineentasauksessa ei ollut mitaan ongelmaa, joten en oikein usko etta vastaisuudessakaan on, mutta varovainen kai pitaa kuitenkin olla, silla ei olisi ensimmainen kerta kun sukeltaja puhkaisee tarykalvonsa tasatessaan painetta liian voimakkaasti.

Ei maalata piruja seinille, vaan nyt matkaan reippain mielin. Zabba-dabb!

keskiviikkona, tammikuuta 17, 2007

Osta myös varaosia!

Niin, sillä parhaimmatkin vehkeet voivat mennä rikki kovakouraisessa käsittelyssä. Ja näinhän sitten juurikin tapahtui. Octosta, eli siitä mistä sukelluskaveri hengittää jos vaikka sen oma ilma loppuu, meni sitten sellainen pakkosyöttönappi paskaksi. Ei hätää siinä mielessä, että octoahan ei käytetä muuta kuin hätätilanteessa, mutta kyseinen painike meni rikki siten, että pienestä tärähdyksestä se alkoi puskemaan ilmaa täysillä ulos. Happipullossa on ilmaa yleensä sellaiset 200 baria, ja tuollainen purskahdus heitti ulos 10-20 baria, mikäli sain sen välittömästi loppumaan. Eli jouduin turvautumaan lainakamoihin.

Ongelma oli myös siinä, että kyseistä ruotsalaista firmaa (Poseidon) ei juuri näy täällä Thaimaassa, joten varaosat ovat myös hieman kiven alla. Onnekseni tuohon käyttämäni sukellusliikkeen kulmille on juuri avaamassa kyseisen firman toimipiste. Pistin tyypille mailia lauantaina, ja sunnuntaina kyseinen herra oli kiikuttanut uuden pakkosyöttöpainikkeen käyttämääni sukellusliikeeseen. Kovin ystävällistä. Olin tosin ehtinyt jo myös ostamaan 7Elevenistä rullan jeesusteippiä ja teippaamaan octon siihen kuntoon, että sitä mitä luultavimmin olisi pystynyt käyttämään. Parempi toki näin, niin ei tarvi arvuutella pärähtääkö octo puskemaan ilmaa 30 metrin syvyydessä sellaisella vauhdilla että tankkini on tyhjä alta minuutin.

Muutenkin on pitänyt todella kiirettä sukellusten parissa. Hyvä tietysti niin, sillä sukeltamaanhan tänne tulinkin. Nyt on viikossa kertynyt 14 sukellusta ja olen suorittanut advanced open water diver ja rescue diver -kurssit. Harmittaa kyllä jonkin verran ettei mistään enää saanut sukelluskoteloa digipokkariini. Tässä sitten yksi kuva paluumatkalta Phi Phi saarilta. Päivät on menneet aika pitkälti seuraavalla kaavalla: herätys klo 08, sukellusliikkeellä 08.30, veneellä 09. Pari banaania naamaan aamupalaksi. klo 11 eka sukellus, jonka jälkeen lounas. Seuraava sukellus klo 13 aikaan ja paluu satamaan noin klo 16 aikaan. Sitten kamojen huuhtelu ja kuivumaan ripustaminen, kämpille suihkuun ja jonnekin syömään mukana sukellukseen liittyvää oppimateriaalia, jonka opiskelu jatkunut kämpillä noin 21-22 asti, jolloin olenkin ollut täysin poikki ja mennyt nukkumaan.
Tässä kuva mun kämpästä:














Ekana välipäivänä vuokrasin skootterin ja ajelin ympäri saarta. Hihattomassa paidassa huristelin menemään, mutta enpä ollut sitten tajunnut kurottaa sitä aurinkorasvaa myös lapaluiden kohdalle, jotka tietysti kärtsäsivät kolmen tunnin ajoreissun aikana. Muita varsinaisia välipäiviä ei ole sitten ollutkaan. Tämä päivä olisi ollut sellainen, mutta en malttanut olla lähtemättä sukellusreissulle kokeilemaan toimiiko tuo octo nyt uudella pakkosyöttöpainikkeella vai ei.

Ja toimihan se. Oli muutenkin erinomainen sukellusreissu, meitä oli vain 3 asiakasta veneessä, joten turhaa ruuhkaa ei tullut. Lisäksi oli täysin tyyni keli ja näkyvyys aivan huippuluokkaa. Dive masterin mukaan paras näkyvyys mitä hän on noilla kohteilla koskaan nähnyt. Ja nähtävää myös riitti. Perus pikkukalojen ja värikkäiden korallien lisäksi jonkin aikaa tuli seurattua kilpikonnan ruokailua, jonka jälkeen huomion kieltämättä aika törkeästi varasti leopardihai. Ja sitten toinen samanlainen, ja kolmas... loppujen lopuksi tuli nähtyä 6 kappaletta leopardihaita, sellaisia kaksimetriä pitkiä. Yhden nukkumista pääsin seuraamaan alle metrin etäisyydeltä. Leopardihai on siis tän näköinen otus:













Huomenna illalla on lähtö Similanin luonnonpuistoon 4 päivän sukellussafarille. Viime vuonna tuli oltua samaisella safarilla ja oli aivan huippuhauskaa, toivottavasti myös tänä vuonna. Ja vielä jos sattuis näkeen siellä Manta Rayn niin voi veljet, missä lienet, olisipa silloin varmasti aika fiilistelymeininki päällä. Ja toivottavasti jollain muulla olis silloin kamera mukanaan... =)

Mantat voi painaa sellaiset 3000 kiloa ja siipien, räpylöiden, evien, miksi noita nyt sitten kutsuukaan, läpimitta voi olla reilut 7 metriä. Ei siis mikään ihan pikkusintti. Kaikkien, tai ainakin melkein kaikkien sukeltajien märkä päiväuni.

Kyllä elämä siis maistuu täällä.

Below the surface you don't have to think how happy you are, deep down you know you have came to home.

torstaina, tammikuuta 11, 2007

Jos et vaan osaa, osta paremmat vehkeet!

Okei, sanottakoon heti alkuun, että matka Helsingistä Phukettiin sujui ilman ongelmia Düsseldorfin ja Bangkokin kautta. Düsseldorfissa jouduin odotteleen reilu 5 tuntia koneen lähtöä ja Bangkokiin olin jostain syystä päättänyt jäädä yhdeksi yöksi. Noin 20 tunnin matkustamisen jälkeen olin Bangkokissa noin klo 10.30 aamulla. Taksilla Khao San roadille ja Sawasdeehin yöksi. Virheratkaisu monestakin syystä: okei paikka oli halpa, mutta huone oli kadun suuntaan, missä musiikki soi kohtuullisen lujalla klo 02 asti. Toisekseen paikka oli kaikkea muuta kuin luotettavan oloinen, mistä yhtenä esimerkkinä sanottakoot se, että kaksi tuntia maassa olleena tein jo asiakirjaväärennöksen, kun väärensin jonkun italialaisen mimmin nimikirjoituksen avaimen pantin luovutuskuittiin. Tyttö kuulemma pääsi hakemaan panttinsa (500 bht, n. 13e) takaisin vasta myöhemmin, mutta kuitti piti rekisteröidä juuri sillä hetkellä tietokoneelle. Niin varmaan! Todennäköisesti mimmi oli vaan unohtanut pyytää pantin mukaansa ja työntekijä pisti rahat omaan taskuunsa. Itse meinasin myös unohtaa pantin, sillä siitähän eivät check-outin yhteydessä tietenkään muistuttaneet.

Toisekseen oli täysin järjetöntä jäädä yhdeksi yöksi Bangkokiin, sillä kun olin heittänyt kamat yöpaikkaani, väärentäny nimmareita, ja lähtenyt tuk tukilla Siam Squarelle tarkoituksena ostaa vähintään släbärit, shortsit ja lompakko sekä käydä syömässä, niin onnistuin yllättäen ainnoastaan syömisessä. Syömisen ja tunnin kiertelyn jälkeen luovutin ja lähdin taksilla takaisin Khao San roadille. Nukahdin neljäksi tunniksi sänkyyn, sit menin joskus kasin aikaan ulos syömään ja ysiltä yritin saada unta. Kyllähän uni melusta huolimatta tuli, mutta aika rikkonaisesti nukuin. Olisi pitänyt ihan vain suoraa matkustaa Phukettiin, sillä Bangkokissa yöpymisestä en hyötynyt mitään, menetin vaan turhaa rahaa.

Eilen keskiviikkona kävin sit tekees ekat sukellukset. Vähän jännitti tietysti, sillä olin Suomesta ostanut kaikki sukelluskamat, joita en ollut vielä päässyt testaamaan. Veteen meno oli taas aika hektistä, niinkuin monesti tällaisilla päiväsukelluksilla tuppaa oleen. Päästyäni kuitenkin veden alle niin alkoi kyllä kieltämättä hymyilyttään. Regulaattoreilla todellakin on eroja, samoin räpylöillä. Lopputuloksena ensimmäisen sukelluksen jälkeen (kesto 49 min, max. syvyys 21,6m, keskisyvyys 12,8m) oli se, että pintaan tultuamme tankissa oli 70 bar ilmaa jäljellä. Viime vuoden sukelluksilla 12kg:n tankki riitti juuri ja juuri vastaavan syvyisillä sukelluksilla noin 40 minuutiksi ja silloin happea oli jäljellä reilusti alle 50 baria, eli pintaan oli tultu sen takia, että mun säiliöstä alkoi happi olla lopussa.

Samassa ryhmässä sukelsi jyväskyläläinen nuoripari, ja itse asiassa ekalla dyykillä kundin happi loppui ja hengitteli viimeiset 10 min sukelluksesta dive masterin säiliöstä. On hiukan eri nautinto sukeltaa, kun ei aina tarvi olla se, keneltä eka loppuu happi ja kenen takia koko ryhmän täytyy nousta pintaan. Muutenkin olen tosi tyytyväinen laitehankintoihin ja siihen että roudasin ne mukanani. Paljon mitään muuta matkalaukkuun (29kg) ei sitten mahtunutkaan, ja käsimatkatavaroina (n. 15kg) kulki läppäri, regulaattori, digijärkkäri ja -pokkari. Eli tästä päästään varsinaiseen otsikkoon: jos et vaan osaa, osta paremmat vehkeet!

lauantaina, tammikuuta 06, 2007

Heipparallaa!
Ylihuomenna sunnuntaina on sitten vihdoin lähtö. Aika kiva fiilis kyllä, mutta vähän harmittaa että ei ehtinyt näkeen kunnon Suomen talvea tänä vuonna... *grins* :-D

Maanantaina oon aamulla Bangkokissa ja tiistaina lennän Phuketiin, missä sitten majailen helmikuun loppupuolelle saakka. Välissä pitää tosin poistua maasta, jotta saan uuden 30 vrk:n viisumin. Todennäköisesti käyn Burmassa mikä on lähinnä Phuketia ja muistaakseni sinne järjestetyt viiisuminhakureissut eivät turhan paljoa edes kustanna. Ja saanpahan samalla sitten yhden maan lisää maalistaani.

Jos Suomen sateinen ja lumeton talvi alkaa tympimään liikaa, niin ottakaahan äkkilähtöjä Phukettiin ja ilmoitelkaa tulostanne! Parin viikon reissu majoituksineen pitäis irrota alle tonnilla!

Valitettavasti en saanut hommattua mistään digipokkariini sukelluskoteloa, sillä kyseistä mallia ei enää valmisteta, ja yhtään
kappaletta ei ole varastossa Suomessa ja tilaaminen olisi kestänyt arviosta riippuen n. kuukauden verran, joten tällä kertaa täytyy siis pärjätä ilman ja keskittyä sukeltamiseen eikä kuvaamiseen. Ehkä ihan hyvä niinkin. Viime kerralla imailin 15kg:n tankin puolessa tunnissa tyhjäksi kuvetessani veden alla, kun pelkkään sukeltamiseen keskittymällä kyseinen tankki kesti aina hyvin tunnin sukelluksen. Kuvaaminen oli siis todella jännää puuhaa veden alla. Ja pirun vaikeaa.